Aloittaessani säännöllisen treenaamisen salilla yli kymmenen vuotta sitten, kokeneemmat punttitreenaajat ”valistivat”, että paras tapa tuhota saavutetut tulokset olisi käydä lenkillä. Juoksijoille lähinnä naureskeltiin. Vastaavasti juoksuharrastajat eivät tuntuneet yhtään käsittävän, miksi kukaan haluaisi hidastaa vauhtiaan hankkimalla isoja lihaksia, jotka kuluttavat enemmän happea.
Viime vuosina ääripäiden poteroista on ehkä hieman alettu kuunnella toista ja ymmärretty, että hyvä kunto ei ole vain isoja lihaksia tai kovaa kestävyyskuntoa. En ole koskaan sen suuremmin innostunut CrossFitistä, vaikka siinä paljon hyvää onkin, mutta luulen, että sen suosio on tuonut uutta näkökulmaa ja ajatusta siitä, mitä kokonaisvaltainen hyvä kunto on.
Kiinnostuin vuorikiipeilystä muutama vuosi sitten, ja tehdessäni treenisuunnitelmaa ensimmäiselle vuorireissulleni oli selvää, että voimanosto saisi jäädä, maksimiykkösistä kun ei kuudessa tonnissa hyötyisi piirun vertaa. Aloin taas juosta vuosien tauon jälkeen ja tuntui, että se oli juuri sitä, mitä kroppa oli kaivannut vuosien raudan paiskonnan jälkeen, etenkin kun löysin Helsingin metsien polkuverkostot. Nykyään en suostu tekemään valintaa salitreenin tai juoksun välillä eikä minun onneksi tarvitsekaan, sillä en aio lähteä sen ihmeellisemmin menestystavoittein kilpailemaan kummassakaan lajissa. Rakastan kumpaakin lajia yhtä paljon.
Juoksuharrastuksen ja salitreenaamisen yhdistäminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että joutuu hyväksymään sen, että tulokset jäävät todennäköisesti kummassakin lajissa heikommiksi kuin jos toinen laji olisi selvästi se päälaji ja toinen vain tukemassa sitä. Tällä ei kovin suurta merkitystä ole ainakaan minulle, sillä kilpailen vain itseni kanssa.
Molempien lajien harrastaminen vaatii suunnitelmallisuutta sekä viikkotasolla että pidemmällä tähtäimellä. Itse olen huomannut toimivaksi sen karkean jaon, että syksyllä ja talvella keskittyy enemmän voimapuoleen ja keväät ja kesät juoksuun. Ympäri vuoden punttitreenejä tulee viikkoon 3-4 ja juoksulenkkejä kolme. Viikot suunnittelen niin, että esimerkiksi kovien jalkatreenien jälkeen en lähde seuraavana päivänä juoksemaan pitkää peruskestävyyslenkkiä.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää lepoon ja ravintoon. Jos harjoittelee paljon, myös energiaa tarvitsee paljon, joten kannattaa syödä riittävästi. Kyllä sen pitkällä lenkillä huomaa, jos ei ole tullut syötyä, jalat eivät vain yksinkertaisesti tunnu toimivan ja treenistä tulee lähinnä paha mieli. Kannattaa myös muistaa riittävä proteiininsaanti voimatreenipäivien lisäksi myös juoksupäivinä. Itse tykkään juoda proteiinipalkkarin myös juoksulenkkien jälkeen.
Niin paljon kuin tykkäänkin kyykätä ja vetää maasta, niin ne kovimmat treenit teen syksyllä ja talvella. Olen huomannut, että palautumisen kanssa tulee helposti ongelmia, jos yrittää tunkea kaikkea samaan treenikauteen. Juoksua tukevia jalkatreenejä saa yhdistelemällä askelkyykkyjä ja boksihyppyjä esimerkiksi yhden jalan maastavetoon. Tässäkin on hyvä muistaa, että se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, joten kokeilemalla löytää itselleen parhaan yhdistelmän. Juoksussa taas kannattaa olla tarkka sykkeiden kanssa. Lihaksistolle on armollisempaa juosta pitkiä matkoja peruskestävyysalueella eli tarpeeksi leppoisaa tahtia, niin että samaan aikaan pystyy puhumaan. Vauhtia parannetaan sitten erikseen intervallitreeneillä.
Valmennusasiakkailleni, jotka haluavat treenata kumpaakin lajia, painotan erityisen paljon levon merkitystä. Lihas kasvaa levossa ja paikat saa nopeasti hajalle, jos treenaa liikaa eikä hermosto ehdi palautua. Maltti on valttia ja kokeilemalla kyllä löytää sen itselleen parhaiten sopivan tavan yhdistää nämä kaksi mainiota lajia.
Vilma Lindqvist
Viime vuosina ääripäiden poteroista on ehkä hieman alettu kuunnella toista ja ymmärretty, että hyvä kunto ei ole vain isoja lihaksia tai kovaa kestävyyskuntoa. En ole koskaan sen suuremmin innostunut CrossFitistä, vaikka siinä paljon hyvää onkin, mutta luulen, että sen suosio on tuonut uutta näkökulmaa ja ajatusta siitä, mitä kokonaisvaltainen hyvä kunto on.
Kiinnostuin vuorikiipeilystä muutama vuosi sitten, ja tehdessäni treenisuunnitelmaa ensimmäiselle vuorireissulleni oli selvää, että voimanosto saisi jäädä, maksimiykkösistä kun ei kuudessa tonnissa hyötyisi piirun vertaa. Aloin taas juosta vuosien tauon jälkeen ja tuntui, että se oli juuri sitä, mitä kroppa oli kaivannut vuosien raudan paiskonnan jälkeen, etenkin kun löysin Helsingin metsien polkuverkostot. Nykyään en suostu tekemään valintaa salitreenin tai juoksun välillä eikä minun onneksi tarvitsekaan, sillä en aio lähteä sen ihmeellisemmin menestystavoittein kilpailemaan kummassakaan lajissa. Rakastan kumpaakin lajia yhtä paljon.
Juoksuharrastuksen ja salitreenaamisen yhdistäminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että joutuu hyväksymään sen, että tulokset jäävät todennäköisesti kummassakin lajissa heikommiksi kuin jos toinen laji olisi selvästi se päälaji ja toinen vain tukemassa sitä. Tällä ei kovin suurta merkitystä ole ainakaan minulle, sillä kilpailen vain itseni kanssa.
Molempien lajien harrastaminen vaatii suunnitelmallisuutta sekä viikkotasolla että pidemmällä tähtäimellä. Itse olen huomannut toimivaksi sen karkean jaon, että syksyllä ja talvella keskittyy enemmän voimapuoleen ja keväät ja kesät juoksuun. Ympäri vuoden punttitreenejä tulee viikkoon 3-4 ja juoksulenkkejä kolme. Viikot suunnittelen niin, että esimerkiksi kovien jalkatreenien jälkeen en lähde seuraavana päivänä juoksemaan pitkää peruskestävyyslenkkiä.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää lepoon ja ravintoon. Jos harjoittelee paljon, myös energiaa tarvitsee paljon, joten kannattaa syödä riittävästi. Kyllä sen pitkällä lenkillä huomaa, jos ei ole tullut syötyä, jalat eivät vain yksinkertaisesti tunnu toimivan ja treenistä tulee lähinnä paha mieli. Kannattaa myös muistaa riittävä proteiininsaanti voimatreenipäivien lisäksi myös juoksupäivinä. Itse tykkään juoda proteiinipalkkarin myös juoksulenkkien jälkeen.
Niin paljon kuin tykkäänkin kyykätä ja vetää maasta, niin ne kovimmat treenit teen syksyllä ja talvella. Olen huomannut, että palautumisen kanssa tulee helposti ongelmia, jos yrittää tunkea kaikkea samaan treenikauteen. Juoksua tukevia jalkatreenejä saa yhdistelemällä askelkyykkyjä ja boksihyppyjä esimerkiksi yhden jalan maastavetoon. Tässäkin on hyvä muistaa, että se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, joten kokeilemalla löytää itselleen parhaan yhdistelmän. Juoksussa taas kannattaa olla tarkka sykkeiden kanssa. Lihaksistolle on armollisempaa juosta pitkiä matkoja peruskestävyysalueella eli tarpeeksi leppoisaa tahtia, niin että samaan aikaan pystyy puhumaan. Vauhtia parannetaan sitten erikseen intervallitreeneillä.
Valmennusasiakkailleni, jotka haluavat treenata kumpaakin lajia, painotan erityisen paljon levon merkitystä. Lihas kasvaa levossa ja paikat saa nopeasti hajalle, jos treenaa liikaa eikä hermosto ehdi palautua. Maltti on valttia ja kokeilemalla kyllä löytää sen itselleen parhaiten sopivan tavan yhdistää nämä kaksi mainiota lajia.
Vilma Lindqvist